Ajatuksia nukkeleikkien merkityksestä lapselle

Nukkeleikit ovat yhtä tärkeitä pojille kuin tytöllekin. Lastenpsykiatri Tuula Tamminen  kertoi syksyllä  2008 Pirkanmaan sanomissa ajatuksiaan nukkeleikeistä.

Leikin muutoksista väitellyt filosofian tohtori Marjatta Kalliala  on hänkin huolissaan lasten leikkien köyhtymisestä ja aikuisten maailman liian varhaisesta tunkeutumisesta lasten tietoisuuteen kertoo Vantaan Lauri –lehti numerossaan 32/2004.  Kallialan mielestä erilaiset ruutupuuhat eli television ja tietokoneen tuijottaminen hallitsevat liikaa nykylasten elämää. Maailma, myös leikin maailma on muuttunut hänen mukaansa paljon, erityisesti hoivaamisleikkien osalta. Nykymaailma ei arvosta huolenpitoa eivätkä aikuiset kannattele nukkeleikkiä kuten vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Avoin mediassa esiintyvä seksuaalisuus tunkeutuu myös leikkeihin. "Usein esitetään, ettei lapsia voi pitää pumpulissa – mutta onko kuitenkaan järkevää heittää heitä sepelimyllyyn?” sanoo Kalliala asennoitumisestamme lapsuuteen.

                        --------------------------------------------------------------------------

Digitaalista vastinetta ei nukkeleikeille ole löytynyt ja toivottavasti ei löydykään. Aidon, hellittävän ja halittavan,  nuken kanssa leikkimistä ei voi korvata millään tietokonepelillä. Sitä ei korvaa myöskään mikään monen aikuisen mielestä kaunis nukkekaunotar, joka osaa itkeä, sulkea silmänsä ja sanoa mamma tai jopa kävellä itsekseen. Miten sellainen lelu voisi auttaa lasta säilyttämään luovuutensa, jota hän taatusti tulee tarvitsemaan tässä yhä kiihtyvällä vauhdilla muuttuvassa maailmassa? 

Mistä siis lapsi jää paitsi, jos häntä varjellaan tietokonepeleiltä mahdollisimman pitkään? Ei mistään, päinvastoin. Hänelle jää silloin aikaa luovalle leikille, liikunnalle ja muulle kehityksen kannalta tarpeelliselle. Tietokonetta hän oppii kyllä käyttämään vanhempanakin ja nimenomaan oppimaan tietokoneen hyötykäyttöä. Pelejä pelaamallahan sitä ei opi.